Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.
Pakuri on todellinen superfood! Se sisältää muun muassa runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja, jotka tukevat kehon luontaista puolustusjärjestelmää. Pakurilla on paljon muitakin terveysvaikutuksia, joista myöhemmin lisää tässä artikkelissa. Maapallolla elää tiedettävästi yli 1,5 miljoonaa sienilajia ja vain noin 14 000-22 000 lajiketta on tunnistettu ja näistä noin 700 lajiketta käytetään ruokana ja 400 lajikkeella tiedetään olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Tiesitkö, että käyttämissämme lääkkeissä on vähintään 40 % joko suoraan sienistä eristettyjä tai sieniperäisistä yhdisteistä valmistettuja johdoksia. Erityisesti Aasiassa on käytetty erilaisia sieniä kansanlääkinnässä tuhansien vuosien ajan. Vasta viime vuosikymmeninä sienten lääkinnällinen käyttö on lisääntynyt merkittävästi lännessä.
Pakurista valmistettua teetä on käytetty erityisesti Venäjällä nautintoaineena ja luontaislääkintään satoja vuosia. Pakuri on ollut vuosisatojen kansanlääke ja sitä onkin käytetty 1600-luvulta lähtien Euroopassa, erityisesti Venäjällä, puolassa ja Blatian maissa sekä Japanissa ja Koreassa. Pakuria käytetään usein miten teen muodossa. Suomessa on käytetty myös pakuria satojen vuosien ajan ja sitä käytettiin sota-aikana kahvinkorvikkeena, nimellä tikkatee tai pakkulatee.
Mikä on pakurikääpä?
Pakurikääpää tavataan pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeillä. Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on lehtipuiden patogeeni, joka kasvaa yleisesti koko Suomessa pääasiassa elävissä, että kuolleissa koivuissa. Sitä tavataan myös muissa lehtipuissa, kuten jalavassa, pyökissä, saarnissa ja pihlajassa. Lahoittajasieni aiheuttaa pakureita puun oskanarpiin tai esimerkiksi metsäkoneen aiheuttamiin arpiin. Sienirihmasto tappaa isäntäpuun yleensä 7-12 vuodessa. Sienen itiöemä on isäntäpuun kuoren alla ja puun pinnalla näkyvä musta möhkyrä on pakurikääpäsienen aiheuttama kasvannainen eli pakuri. Puun ulkopuolella näkyvän pakurikasvannainen on epäsymmetrinen ja röpelömäinen ja sen kuori on hiilenmusta. Sisäpinta on väriltään kahvin / oranssin ruskea ja rakenteeltaan korkkimainen. Pakuri voi kasvaa jopa 1,5 metrin korkeaksi, 40 cm leveäksi, 15 cm syväksi ja painaa useita kiloja. Pienet pakurit ovat tyypillisesti nyrkin kokoisia ja isommat jalkapallon kokoisia.
Pakurin ravintosisältö
Pakuri sisältää yli 200 tunnistettua bioaktiivista yhdistettä ja uusia yhdisteitä löydetään jatkuvasti. Pakurikääpä sisältää lukuisia terveyttä edistäviä ainesosia, mm. betuliini flanosteroleja, beetaglukaaneita, lanostanoidi tripenoideja, melaniinia ja germaniumia. Pakurin antioksidanttisuusarvo on huomattavasti korkeampi kuin millään muulla lääkinnällisellä sienellä. Pakurin pintaosa sisältää paljon melaniinia, josta sen musta väri johtuu – sama pigmentti, joka antaa ihollemme tuman värin. Pakurin musta kuori sisältää myös betuliinia, betuliinihappoa jakasvisteroleja. Pakurista löytyy suuria pitoisuuksia betuliinia, betuliinihappoa ja muita betuliinijohdannaisia, joita on tutkittu mahdollisina syöpälääkkeinä.
Pakurin terveysvaikutukset
Pakuria oli tutkittu pääasiallisesti koeputkiolosuhteissa tai eläinkokeilla. Pitkäkestoisia ja laajoja kliinisiä ihmistutkimuksia ei ole tehty, jonka takia pakurin markkinoinnissa ei terveysväittämiä saa Suomessa käyttää. Pakurin terveysvaikutuksista on kuitenkin paljon kansan perimätietoa.
Rotilla, jotka ovat kärsineet ärtyneen suolen oireyhtymästä, on tarkkailtu kuinka Nanomill-teknologialla jauhetun pakuri vaikuttaa kyseiseen vaivaan ja huomattiin, että pakurijauhe laski suoliston tulehdustilaa merkittävästi. Kokeessa seurattiin myös aiheuttaako pakurijauhe haittavaikutuksia koe-eläinten suoliston kuntoon, mutta niitä ei ilmennyt. Pakuriuutteilla on ollut myös koeputkioloissa yhdentyyppisen paksusuolisyöpäsolukon kasvua estävä vaikutus.
Eräässä tutkimuksessa huomattiin hiirten melanoomakasvaimen koon pienentyvän merkittävästi nanojauhetun pakurin nauttimisen ansiosta. 35 päivän jälkeen 40 % hiiristä oli hengissä, jotka olivat pakurijauhetta saaneet, kun taas vertailuryhmän eläimet olivat kaikki kuolleet, jotka eivät olleet pakuria nauttineet.
Pakruin on siis joissakin hiirillä tehdyissä tutkimuksissa havaittu hillitsevän syövän etenemistä, mutta sen on myös huomattu lievittävän allergiaoireita ja jotkin ihmist ovat saaneet helpotusta koivuallergian oireisiin pakuriteestä. Ja kuten aiemmin mainittu, pakuri sisältää runsaasti terveyttä edistäviä antioksidantteja, jotka tukevat kehon luontaista puolustusjärjestelmää. Kirsti Kahlos työryhmänsä kanssa aloitti vuonna 1984 pakurikääpätukimukset, jossa havaittiin, että pakurikäävässä on immunitettia sääteleviä, antiviraalisia, antifungaalisia sekä useiden eri syöpäsolujen kasvua hillitseviä ominaisuuksia.
Kuinka käyttää pakuria?
Pakurikääpää löytää parhaiten luonnontilaan jätetyistä vanhoista lehtimetsistä. Pakuria ei tule sekoittaa pahkaan, joka on puun oma kasvuhäiriö, joka saattaa näyttää kaukaa pakurilta. Pakurin erottaa sen mustasta väristä ja siinä on paljon pehmeämpi ja korkkimainen koostumus. Pakurin keräämiseen tarvitsaan maanomistajan lupa, sillä se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Sitä on vaikea kerätä vahingoittamatta puuta, toisin kuin muita kääpiä.
Kuolleessa puussa pakurin ravinneaineet vähenevät nopeasti, joten kannattaa kerätä sitä vain elävästä puusta. Pakurin kasvaminen korjuukypsäksi kestää yli viisi vuotta, mutta laadukkaimpina pidetään 20-25 vuotta vanhoja kasvannaisia. Pienet pakurit kannattaa jättää vielä kasvamaan. Puiden rungoilta voi kerätä pakuria ympäri vuoden. Pakurikäävän irrotus tapahtuu helppoiten esimerkiksi nätisti kirveellä, vesurilla tai muulla teräaseella. Pakuria voi kerätä ympäri vuoden, mutta se kannattaa tehdä keväällä tai syksyllä, sillä puut sitovat itseensä ravinteita eniten juuri keväisin ja syksyisin. Yksi keskikokoinen pakuri riittää helposti yhdelle henkilölle koko vuodeksi, joten sitä ei kannata kerätä turhaa isoja määriä.
Keräämisen jälkeen pakurikääpä kuivataan. Pakurit kuivuvat parhaiten kesällä auringonvalossa, jolloin ne kehittävät itseensä myös D-vitamiinia. Pakurin voi myös pilkkoa pieniksi paloiksi ja kuivata kasvikuivurilla tai uunissa miedolla lämmöllä. Pakurin voi jauhaa tehosekoittimella jauhoksi, mutta varmista, että tehosekoitin kestää pakurin jauhamisen. On suositeltavaa käyttää hengityssuojainta pakuria jauhattaessa, sillä jauhatuksesta syntyy hyvin pientä pölyä ilmaan.
Pakuriteen valmistus
Jos syömme pakuria sellaisenaan, emme saa pakurin hyviä ravinteita kehollemme käyttöön, joten siksi pakurista uutetaan mm. teetä. Vesi on hyvä ja halvin liuotin, jonka avulla saadaan noin 40 % pakurin aineista käyttöön. Pakuriteen valmistamiseen on monta tapaa, useimmiten keittämällä pakuria vedessä. Pakuria voidaan keittää tuoreena tai kuivattuna isoina palasina ja jauheena. Pakurijauheen keittämisestä syntyvää sakkaa voidaan hyödyntää alkoholiuutteiden valmistamiseen.
Käytä oikenlaista kattilaa pakuriteen valmistamiseen, sillä pakuritee on voimakas emäksinen liuos, joka vapauttaa metallikattiloista haitallisia metalli-ioneita. Käytä valmistamiseen Pyrex-lasikattilaa, keraamista kattilaa tai titaanikäsiteltyä ruostumatonta teräskattilaa.
Erilaisia valmistustapoja
1. Lisää pakurijauhetta 2-4- ruokalusikallista kahteen litraan vettä. Kiehauta seos ja anna hautua ainakin 20 minuuttia.
2. Laita kattilaan noin 500 g kuivattua pakuria ja kaada päälle 2,5 litraa kiehuvaa vettä. Anna uuttua huoneen lämmössä neljä päivää. Lopuksi siivilöi neste ja säilytä jääkaapissa.
3. Laita kattilaan 3 g jauhettua pakuria ja 2 litraa vettä ja keitä matalassa lämpötilassa kaksi tuntia. Tämän jälkeen lisää vettä sen verran kuin nestettä on haihtunut.
Muita tapoja käyttää pakuria
Pakurista valistettua teetä voi käyttää esimerkiksi riisin ja kahvin keittämisen pohjanesteenä tai smoothien valmistamiseen. Pakuria voi käyttää sellaisenaan hunajan kanssa, jolloin pakurin kova rakenne pehmenee. Pakurin mustaa kuorta voi hyödyntää myös erikseen. Siitä voi raastaa pieniä murusia tuoreena tai kuivattuna ja paistaa paistinpannulla voin, kookosöljyn tai kaakaovoin kanssa. Rapeita palasia voi käyttää vaikka jälkiruokien koristelussa.
Lähde: Pakurikääpä. Jaakko Halmetoja. 2014
Jaakko Halmetojan Pakurikääpä-kirjassa on paljon tietoa pakurikäävästä ja muista lääkinnällisistä sienista sekä paljon erilaisia reseptejä pakuriteen valmistuksesta suklaakakkuihin.
Valmiita pakurivalmisteita netistä
Pakurirouhetta keitetään vedessä, lisää 1 rkl pakurirouhetta litraan vettä ja keitä vähintään 10 min. Voi hauduttaa jopa useita tunteja voimakkaamman värin ja maun saamiseksi.
Lisää puolikas teelusikallinen jauhetta mukiin ja sekoita haluamasi nesteen kanssa. Pakuriuute sopii erilaisiin juomiin esimerkiksi teehen, kahviin ja pirtelöihin, mutta myös vaikkapa kastikepohjaksi.
Kotimaisesta pakurista valmistettu, vesi- ja alkohioliuutettu ekstra-vahva pakuriuute, nautitaan veden kanssa.
Tuote koostuu suomalaisesta vesiuutetusta pakurista, joka sisältää jopa 10 % beetaglukaania ja 10 % polyfenoleita.