Pihlajanmarjat ovat Suomessa tuttu näky syksyisin, kun pihlajapuut notkuvat oransseista marjoista. Pihlaja kasvaa lehdoilla ja kuivissa kangasmetsissä koko maassa. Vaikka nämä marjat ovatkin monille tuttuja, niiden terveydellisiä hyötyjä ja käyttömahdollisuuksia ei aina tunneta yhtä hyvin. Pihlajapuun lehdillä on myös hyvä terveysvaikutuksia. Tässä artikkelissa tutustumme pihlajanmarjojen terveysvaikutuksiin, mahdollisiin haittavaikutuksiin, kypsymisaikaan, keräämiseen sekä tarjoamme muutaman herkullisen reseptin.
Pihlajanmarjojen terveysvaikutukset
1. Vahvistaa immuunijärjestelmää
Pihlajanmarjat ovat todellisia ravintopommeja. Ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joka vahvistaa immuunijärjestelmää ja auttaa elimistöä torjumaan infektioita. Myös pihlajanmarjojen sisältämä A-vitamiini on tärkeää vastustuskyvyn ja immuunijärjestelmän toiminnan kannalta. Lue täältä lisää A-vitamiinin hyödyistä.
Pihlajanmarjat sisältävät myös E-vitamiina, jolla on antioksidanttistisia ominaisuuksia. Antioksidantit ovat tärkeitä suojaten elimistöä vapailta radikaaleilta ja hapettumiselta. Vapaat radikaalit ovat haitallisia yhdisteitä, jotka aiheuttavat soluvaurioita ja voivat nopeuttaa ikääntymistä. Lisäksi E-vitamiini auttaa immuunijärjestelmän toimintaa ja suojautumaan infektioita ja sairauksia vastaan.
2. Vitamiineja näölle ja iholle
Pihlajanmarjat sisältävät A-vitamiinia, joka on tärkeä näkökyvylle ja ihon terveydelle. A-vitamiini auttaa myös terveen ihon ylläpidossa sekä solujen uudistumisessa sekä toimii myös voimakkaana antioksidanttina torjuten tulehduksia.
3. Vatsan hyvinvointiin
Pihlajanmarjoissa on myös runsaasti kuitua, mikä edistää ruoansulatusta ja auttaa pitämään verensokeritasot tasaisina. Lehtiä voidaan käyttää ummetuksen hoitoon, mutta niitä ei tulisi käyttää pitkäkestoisesti.
4. Voi alentaa kolesteroliarvoja
Pihlajanmarjat mahdollisesti alentavat veressä olevien kolesterolien määrää sekä lisäävät maksassa olevien rasvojen aineenvaihduntaa. Marjat voivat alentaa myös verenpainetta. E-vitamiinin saanti voi myös auttaa ehkäisemään verisuonten tukkeutumista. Pihlajapuun lehtiä voidaan käyttää ummetuksen hoitoon, mutta niitä ei tulisi käyttää pitkäkestoisesti.
Pihlajanmarjoja kannattaa kuitenkin syödä kohtuudella, sillä suuret määrät marjoja voivat aiheuttaa ärsytystä ruuansulatuskanavan limakalvoilla.
Pihlajanmarjan ravintosisältö
- 100 g pihlajanmarjaa sisältää:
- Rasva 14 %
- Proteiini 6 %
- hiilihydraatti imeytyvä 23 %
- Alkoholi 0 %
- orgaaniset hapot 13 %
- Sokerialkoholi 27 %
- Kuitu 17 %rasvaton
Kivennäis- ja hivenaineet 100 g pihlajaa
- Kalsium 53.0 mg
- Rauta 0.5 mg
- Jodidi (jodi) 1.0 µg
- Kalium 260.0 mg
- Magnesium 26.0 mg
- Natrium 1.2 mg
- Suola 3.1 mg
- Fosfori 38.0 mg
- Seleeni 10.0 µg
- Sinkki 0.2 mg
Vitamiinit 100 g pihlajaa
- Folaatti 10.0 µg
- Niasiiniekvivalentti NE 0.6 mg
- Niasiini (nikotiinihappo + nikotiiniamidi) 0.5 mg
- Pyridoksiini vitameerit (vetykloridi) (B6) 0.07 mg
- Riboflaviini (B2) < 0.01 mg
- Tiamiini (B1) 0.06 mg
- A-vitamiini RAE 8.1 µg
- Karotenoidit 105.0 µg
- B12-vitamiini (kobalamiini) 0 µg
- C-vitamiini 59.7 mg
- D-vitamiini 0 µg
- E-vitamiini alfatokoferoli 0.5 mg
- K-vitamiini 9.00 µg
Pihlajanmarjojen kypsyminen ja kerääminen
Pihlajanmarjat kypsyvät Suomessa loppukesästä ja alkusyksystä, yleensä elokuun lopusta syyskuuhun ja satoa voi kerätä pitkälle syksyyn saakka.
Parkkiaineiden ja sorbiinihapon takia, marjat maistuvat happamilta. Myös eri pihlajalajien marjojen mauissa ja voimakkuuksissa on eroa. Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen maku tulee kuitenkin miedommaksi, jolloin marjoja voikin kerätä. Itse voi myös pakastaa marjat omassa pakastimessa, jotta maun saa miedommaksi. Linnut pitävät myös yöpakkasten miedontamien marjojen mausta, joten marjoja kannattaa kuitenkin kerätä jo ennen kuin ne ovat menneet parempiin suihin.
Ovatko pihlajanmarjat myrkyllisiä?
Pihlajanmarjat eivät ole myrkyllisiä, mutta raakoina niien maku ei ole kovin miellyttävä niiden voimakkaan happaman maun vuoksi. Marjoissa on pieniä määriä parasorbiinihappoa, joka voi aiheuttaa vatsavaivoja suurina määrinä nautittuna. Tämä yhdiste kuitenkin hajoaa kuumennettaessa, joten marjat ovat myös hyviö käytettäväksi esimerkiksi hilloissa, mehuissa ja muissa kypsennetyissä tuotteissa.
Pihlajanmarjojen syöminen runsaasti saattaa aiheuttaa ärsytystä ruuansulatuskanavan limakalvoilla aiheuttaen muun muassa oksentelua, ripulia sekä vaurioita munuaisiin. Pihlaja voi aiheuttaa myös siitepölyallergiaa.
Pihlajanmarjareseptejä
Pihlajanmarjat ovat monikäyttöisiä ja sopivat hyvin sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin. Tässä muutama resepti, joilla voit hyödyntää näitä kirpeitä herkkuja:
Pihlajanmarja-omenahillo
Ainesosat:
- 1 l pihlajanmarjoja
- 1 kg omenoita
- 1 dl vettä
- 500 – 700 g hillosokeria
Valmistus:
- Laita kattilaan puhdistetut ja huuhdellut pihlajanmarjat, kuoritut ja lohkotut omenat sekä vesi ja kiehauta. Keitä noin 30 minuuttia.
- Ota kattila liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella.
- Laita kattila takaisin liedelle ja lisää vähitellen hillosokeria maistellen, mikä on itselle sopiva makeuden määrä. Keitä 10 minuuttia.
- Anna hillon seistä noin 30 minuuttia ennen purkitusta välillä sekoittaen.
- Purkita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä. Hilloa voi myös pakastaa.
Kuivatut pihlajanmarjat
Ainesosat:
- Pihlajanmarjoja
Valmistus:
- Soseuta pihlajanmarjat blenderissä.
- Laita soseutetut marjat kuivumaan kuivuriin leivinpaperin päälle tai kuivaa uunissa leivinpaperin päällä.
- Laita kuivunut massa vielä uudestaan blenderiin ja pihlajanmarjajauhe on valmis.
Pihlajanmarjatee
Ainesosat:
- 2 rkl kuivattuja pihlajanmarjoja
- 5 dl kiehuvaa vettä
- Hunajaa maun mukaan
Valmistus:
- Lisää kuivattuja pihlajanmarjoja teekannuun tai mukiin.
- Kaada päälle kiehuva vesi ja anna hautua noin 10 minuuttia.
- Siivilöi marjat pois ja makeuta tee hunajalla maun mukaan.
Lähteet:
Fineli – Pihlajanmarja, Suomen Luonto – Pihlajanmarjasta kuitua ja vitamiineja, Keski-Suomen luontomuseo – Pihlaja, Terveystalo – A-vitamiini edistää näkökykyä, immuunijärjestelmän toimintaa ja solujen viestintää, Terveystalo – E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini ja elimistön tärkeimpiä antioksidantteja